Sinistä ja punaista

Rapu, rapu rallaa...

Näin ravustuskauden alkajaisiksi söimme siipan kanssa pakkasesta pois rapuja ja hyviä olivat. Appiukko onkin jo uudet merrat järveen laskenut eli lisää tuota herkkua on luvassa.

Sininen Juhannusruusu-matto

Vaihtelu virkistää. Niinpä kokeilin minäkin trikookuteen sijasta virkata maton ontelokuteesta ja rohkea kun olin valitsin vielä sinisen värin ( on kuulemma järkevien ihmisten lempiväri, ei minun).

Ontelokudetta on huomattavasti kevyempi virkata kuin trikoota. Jälkikin tulee tasaisempaa, kun kude on yhtenäistä ja tasaista. Kilohinta ontelokuteella on moninkertainen trikooseen verrattuna, mutta toisaalta menekki on huomattavasti vähäisempi. Kuvan maton halkaisija n, 120 cm, ohje on sovellettu Kauhavan kangasaitan ohjeesta. www.kauhavankangasaitta.fi

Lomailua ja vähän virkkausta

Turistina Tampereella ja Lempäälässä

Viimeisimmästä blogitekstistäni on jo jonkin aikaa. Vihdoinkin tulivat kauniit kesäsäät tänne meille Pohjolaankin. Peräti kolme peräkkäistä päivää olemme saaneet nauttia auringosta! Eilen kävin tapaamassa kuoroystävääni vuosien takaa. Ensin nautimme makeat munkkikahvit Pyynikin näkötornin kahvilassa ja sitten hurautimme sisustusostoksille Vaihmalan hoviin Lempäälään.

Vaihmalan hovi on alunperin rakennettu vaivaistaloksi 1900-luvun alkuvuosina. Vuodesta 2008 rakennusta on taidolla ja näkemyksellä kunnostettu. Nykyisin tiloissa toimii ihastuttava sisustuskauppa, juhlasali, valkosipuliravintola ja hotelli. Arkipäivisin ravintolassa voi nauttia edullisen, mutta maistuvan buffé-lounaan.

Vaihmalan hovin miljöö on maalaisromanttinen ja pihapiirissä on päärakennuksen lisäksi aittoja ja rantasauna. Sisustus- ja puutarhanhoitoideoita tämä miljöö tarjoaa yllinkyllin.

Lintujenjuottoallas.

 

Orvokkien värihehkua.

Seinämaalauksissa on häivähdys slaavilaisuutta.

Virkkauspuuhia

Viime päivinä olen taas kerran virkannut pitsimattoa, tällä kertaa väri on sininen. Materiaalina olen käyttänyt poikkeuksellisesti ontelokudetta. Virkkaaminen on huomattavasti kevyempää, lanka on kevyempää ja koukku on nro 8. Matosta ei tule niin tukevaa kuin trikookuteesta. Jälki on tasaisempaa, koska langassa ei ole solmuja ja paksuus ei vaihtele. Seuraavana onkin vuorossa iso oranssi pitsimatto työhuoneeni piristykseksi!

www.vaihmalanhovi.fi

 

Kulttuuria, pintaremonttia ja mansikoita

 

Hvitträsk, pinkkivillitys ja mansikkatorttu

Sunnuntaina täyttyi yksi pitkäaikaisista unelmistani, vihdoin pääsin vierailemaan Kirkkonummella Hvitträskin taiteilijakodissa. Kolmen suomalaisen 1900-luvun alun jugentarkkitehdin rakennuttama erämaakoti on huikea nähtävyys. Pelkästään rakennukset ovat upeita, mutta puutarha, joka on saanut vaikutteita englantilaisista puutarhoista on upea, pionit kukkivat ja jasmiini tuoksuu. Maisemat päärakennuksen parvekkeelta ovat myös niin suomalaiset, käkkäräoksaisia mäntyjä ja järvi siintää mäen alla.
                          
Kaunis kaariportti toivottaa matkaajan tervetulleeksi Hvitträskiin.

Näkymät toisen kerroksen parvekkeelta, ihan mielelläni tuollaisessa paikassa joisin minäkin aamukahvini.

Tämä ei tarvitse sanoja, kaunis ja tuoksuva.

Päärakennuksen alasali upeine holvauksineen ja värityksineen muistuttaa keskiaikaisia kivikirkkoja.

Yksi puutarhan lukemattomista valkoisista pioneista.

Olemmeko todella Suomessa?

Jos ette ole käyneet koskaan Hvitträskissä ja liikutte Helsingin seudulla, suosittelen lämpimästi paikkaa. Valkeakoskella on samoihin aikoihin rakennettu Visavuori, Emil Wikströmmin erämaa-ateljee. Sielläkin kannattaa käydä! Molemmissa paikoissa on kahvila, josta voi melko edullisesti ostaa erilaisia pikkusuolaisia ja makeita herkkuja. Hvitträskissä on myös ravintola.

Pinkkivillitys

Olin jo usean kuukauden ajan miettinyt uutta väriä keittiömme tehosteseinään. Ennestään seinä oli raikkaan limenvihreä. Värin olin valinnut sillä perusteella, että marraskuisenakin aamuna heräisin.  Pidin edelleen väristä, mutta halusin jotain uuttaa keittiöön. Toissapäivänä se sitten jostain paukahti: pinkki.... ei kun aniliinin punainen, Tikkurilan Syphony -kartan väri no. L338 tai M338!! Heti kun sain auton käyttööni, kurvasin paikalliseen maalikauppaan ostoksille. Illalla ennen seitsemää meillä sitten oli seinässä yksi kerros pinkkiä. Alkuun olin vähän epävarma väristä, mutta nyt olen oikein tyytyväinen valintaani. En ole koskaan pitänyt pinkistä, punaisen ystävä olen ollut kuitenkin aina! Ihmettelenkin nyt, että onko tämä joku oire elämättömästä pinkkikaudesta vai tulevista vaihdevuosista;))

Tästä se lähtee, uusi väri seinään.

 

Uuden värin ihmettelyä: Onkohan tää nyt oikeesti hyvä?

Tänään olenkin sitten maalannut toisen kerroksen ja sisustanut keittiön uudestaan. Pöydälle rakensin uuden seinän kunniaksi installaation kirpputorivalaisimesta, kirpputorivaasista ja vanhasta ikkunanpokasta, lisäsin vielä somisteeksi Indiskan koristepallon ja kaunista tuli! Ainakin mieli piristyi, eikä maksanut kuin maalipurkin verran, n. 60 e.

Mansikkakääretorttu

Iltapäivällä maalauksen ja siivouksen jälkeen leivoin siippani synttärin kunniaksi mansikkaisen kääretortun. Oli hienoa tarjota vieraille herkkua uudessa pinkissä valtakunnassani.

Leppoisia lomapäiviä niille, joilla sellainen on ja voimia työssänsä ahertaville! Nautitaan mansikoista ja kesä väreistä ja tuoksuista! 

Kirja kodin tuunaajalle ja kierrättäjälle

Olen aina tehnyt mielelläni käsitöitä. Kun vaatekaapistani alkoi pursuta villapaitoja, -takkeja ja -sukkia, eivätkä sukulaiset ja tuttavatkaan enää tarvinneet neulomuksiani siirryin tekemään kodintekstiilejä. Kotiini oli myös kertynyt vuosien myötä sekalainen sarja vanhoja, toiset paremmassa ja toiset huonommassa kunnossa olevia, huonekaluja ja muuta 'törkyä'.  Huonekaluilla oli tunnearvoa ja en raaskinut heittää niitä menemään, enkä myydä kirppiksellä. Kotini sisustus alkoi näyttää sekalaiselta ja hyvin erikoiselta,  ei ollenkaan niin tyylikkäältä kuin halusin. Kun tuohon soppaan lisäsi vielä suuren tukun sisustuslehtiä ja niistä saamiani ideoita, alkoi kotini näyttää aikamoiselta! Tarvittiin joku roti ja järjestys, koska visuaalista silmääni ei sellainen miellyttänyt. Siivouskin oli hankalaa, kun tavaraa oli siellä täällä!

Itse sain hyviä vinkkejä huonekalukaaoksen ja vanhojen tavaroiden tuunaukseen  Anna Örnbergin kirjasta Ideoi ja toteuta kotoisa maalaistyyli, WSOY 2012.

En pidä itseäni maalaistyylin rakastajana, koska en pidä pitsistä, röyhelöistä, enkä erityisesti hempeästä valkoisuudestakaan. Jokin tuossa tyylissä kuitenkin viehättää. Juureni ovat  maalla ja jo äidinmaidosta olen saanut rakkauden räsymattoihin, villasukkiin ja puuvillalakanoihin . Isäni on nuoresta asti nikkaroinut  erillaisia huonekaluja ja remontoinut kotiamme, rakentanut kaksi taloa, tietääkseni. Hän on  ollut ties kuinka monella rakennuksella muuten mukana.

Kirjansa johdantokappaleessa Örnberg kirjoittaa: Me maalaisromantikot rakastamme myös aidosti vanhoja esineitä. Kirpputorien ja antiikkiliikkeiden nuuskiminen on lempipuuhiamme. Tulemme autuaan onnelliseksi löytäessämme yksinkertaisia, vanhoja käyttötavaroita ja outoja erikoisuuksia, joiden peltipinta on lommoinen, reunat hapsullisia tai maali rapistunut. Voisi jopa väittää, että me, joiden intohimona on maalaistyylinen sisustus, emme mittaa sisustuksen arvoa rahassa. Arvon määrittävät se sijaan huonekalujen ja esineiden luoma tunnelma ja atmosfääri. Yhdistämme ennakkoluulottomasti kallista halpaan, uutta vanhaan, raikasta ja hienostunutta rapistuneeseen ja kuluneeseen. (s. 4). Viime vuosina minusta on tullut juuri kuvailun mukainen vanhojen esineiden rakastaja, olen käyttänyt myös rohkeasti värejä. Nyt olen kuitenkin siirtymässä mustaan ja valkoiseen.

Maalaistyylin voi toteuttaa sisutuksessa melko edullisesti. Tosin rahaakin saa kulumaan, jos haluaa kaiken jo valmiiksi muokattuna ja siistittynä: maalaistyylisiä sisutuskauppoja Suomi on pullollaan. Edullisen maalaistyylin ehtona on se, että uskaltaa tarttua maalipensseliin, virkkuukoukkuun, liimapistooliin ja hiomapaperiin. Kokeneilta tekijöiltä voi kysyä aina neuvoa,ja toisaalta maalaityyliin kuuluu tietty rosoisuus, ei kaiken tarvitsekaan olla täydellisesti puunattua!

Kirjassa on runsaasti erillaisia ohjeita maalarille, patinoijalle, ompelijalle, punojalle ja arkartelijalle. Itse olen toteuttanut kirjan ohjeilla soveltaen valaisimia ja erilaisia maalausprojekteja.

Suosikki ohjeeni on tämä kangassuikaleista tehty balleriinavarjostin.  Ole tuunannut useita varjostimia tuolla tavalla, ja kirppiksiltä on lähtenytkin mukaani vanhoja lampunvarjostimia runsaasti.  Mustaa väriä en ole kokeillut, mutta senkin teen joskus. Ohjeessa sanotaan, että suikaleita kannattaa laittaa kolme kerrosta. Itse laitoin vain yhden kerroksen ja valo suodattuu todella kauniisti varjostimen läpi. Kankaina käytin vanhaa puuvillalakanaa ja organzaverhoa ja nätti tuli. Nämä kankaat eivät ole palosuojattuja ja onkin hyvä muistaa, että varjostimen halkaisijan on oltava riittävän suuri, ettei  kangas pääse kuumumaan. Tavallinen hehkulamppu ei kuumene kovasti, mutta halogeenilamppuun ei missään nimessä tälläistä varjostinta saa laittaa!

Vanha likainen ja pölyinen jalkalamppu sai uuden elämän. Jalka on maalattu korkekiiltoisella mustalla ja varjostimessa on yksi kerros puuvilla ja organzasuilakeita.

Toinen suosikkiohjeeni on ruutumaalausohje.

Sivulta 135 alkava ohje vinoneliöiden maalaamisesta innotti minut kokeilemaan shakkiruutukuviota Sotkan mäntyiseen lipastoon. Jälleen  olen soveltanut ohjetta mieleni mukaan. Maalina käytin Tikkurilan Helmi-kalustemaaleja, kiitävää mustaa ja himmeämpää valkoista. Lopputulos on mielestäni ihan ok, vaikka maalarimestari ei varmaan samaa sanoisi.

Samalla periaatteella maalasin mieheni mummolan aitasta löytyneet himoitsemani puutikkaat.

Ennen maalausta pesin tikkaat perusteellisesti ja vain pahimmat maalikokkareet hioin käsin pois. Sisustuksessa tikkaat vielä hakevat paikkaansa, koska ne tarvitsevat tilaa ympärilleen.

 Kirjassa on paljon muitakin mukavia ohjeita kirpparitavaroiden uudistamiseen. Seuraavaksi koitankin saada seinälle hopeatarjotinkokeilman. Pitäisi vaan saada porattua reiät koukkuja varten. Monta muutakin kivaa juttua odottaa vielä paikkaansa kodissani.

Suosittelen Ideoi ja toteuta kotoisa maalaistyyli -kirjaa kaikille käsillään tekeville sisustajille ja myös niille, joita maalaistyyli ei innosta. Kirjassa on mielestäni uusia ja rohkeita ideoita myös modernia tyyliä rakastaville sisustajille. Luovuutta peliin!