Ihana arki

Joulukin loppuu aikanaan. Huomenna alkavat työt ilman pehmeää laskua, koittaa uusi lukukausi uusine haasteineen. Loma on tehnyt jälleen kerran hyvää. Olen saanut levätä, lukea, ulkoilla, tavata mukavia ja itselleni tärkeitä ihmisiä. Olen saanut vain olla ja ladata akkuja...odottaa mitä mieli ajanvietteeksi keksii vai keksiikö mitään?  Kotikin on palautettu lähes kokonaan normaalitilaan ja joulukoristeet on pakattu laatikoihinsa ensi joulua odottamaan.

Matkailu avartaa

Kasvatin hiilijalanjälkeäni ja matkustin Joensuuhun vanhempiani tapaamaan. Matkaseuranani oli Urpo-koira, joka ei todellakaan nauti autoilusta. Seuraavan reissuni teen ilman Urpoa.
Pohjois-Karjalassa Pielisjoki oli jäässä, vaikka vettä satoi sielläkin. Vaaramaisemia katsellessani tulivat mieleeni monet seikkailut ja mäenlaskureissut, joita sisarus- ja serkkuporukoilla teimme. Lunta oli paljon ja pakkanenkin paukkui kunnolla. Silloin ei pelottanut laskea korkealtakaan mäeltä alas.

 

 

 

Laivalaiturin tuntumassa oli joku unohtanut kääntää tämän kauniin tervatun soutuveneensä talviteloille. Aivan kuin vene olisi odottanut siinä kuvaajaansa. Minä sitä sitten kuvasinkin runsaasti. Tässä muutamia otoksia.

 

 

 

 

 

Kotiseudullani vaalitaan selvästi perinteitä. Tällaista upeaa pistoaitaakin (tunnetaan myös nimellä riuku- tai risuaita) löytyi monta kymmentä metriä.

 

 

Borta bra, men hemma bäst!

Kotiin palasin lauantaina ja sunnuntaina aurinkokin pilkisteli pilvien raosta ja antoi toivoa valoisammasta ajasta. Sieltä se kevätkin joskus koittaa. Auringonvalo leikki ihanasti männynneulasten päissä olevilla vesipisaroilla.

Rannalla auringonvalo,  vesipisarat ja jäättömästä järvestä nouseva sumu loivat ihmeellisen autereen.  Aivan kuin olisimme jo pitkällä keväässä, huhtikuussa.

 

Rannan heinikkokin paljasti upean värityksensä.

 

 

Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi 

Kotia oli siis palautettava normaalitilaan, seinäkuusi sai siirtyä laatikkoon odottamaan ensi joulua ja tilalle laitoin äitini kutoman upean punamustan täkänän. Tosin jouluvaloja en vielä raaskinut laittaa laatikkoon. Tämä kuva paljastaa hyvin myös sisustusfilosofiani: täkänä on äidin perintöä, kynttilälampetti on mummolastani, pöytälamppu on kirpparilta, joulukuusi on tehty vanhasta kirjasta, etualan keinutuoli on mieheni suvulta peritty....paljon vanhaa ja käytettyä, silti kaikki niin kaunista yhdessä ja erikseen.

 

Asetelma kirjoituslipaston päällä sai vielä pitää poronsa ja peuransa sekä perhoskellonsa. Block-lamppukin valaisi hetkisen. Valoisaa arkea kaikille lukijoilleni!