Lukijat

maanantai 6. tammikuuta 2014

Ihana arki

Joulukin loppuu aikanaan. Huomenna alkavat työt ilman pehmeää laskua, koittaa uusi lukukausi uusine haasteineen. Loma on tehnyt jälleen kerran hyvää. Olen saanut levätä, lukea, ulkoilla, tavata mukavia ja itselleni tärkeitä ihmisiä. Olen saanut vain olla ja ladata akkuja...odottaa mitä mieli ajanvietteeksi keksii vai keksiikö mitään?  Kotikin on palautettu lähes kokonaan normaalitilaan ja joulukoristeet on pakattu laatikoihinsa ensi joulua odottamaan.

Matkailu avartaa

Kasvatin hiilijalanjälkeäni ja matkustin Joensuuhun vanhempiani tapaamaan. Matkaseuranani oli Urpo-koira, joka ei todellakaan nauti autoilusta. Seuraavan reissuni teen ilman Urpoa.
Pohjois-Karjalassa Pielisjoki oli jäässä, vaikka vettä satoi sielläkin. Vaaramaisemia katsellessani tulivat mieleeni monet seikkailut ja mäenlaskureissut, joita sisarus- ja serkkuporukoilla teimme. Lunta oli paljon ja pakkanenkin paukkui kunnolla. Silloin ei pelottanut laskea korkealtakaan mäeltä alas.

 
 
 
Laivalaiturin tuntumassa oli joku unohtanut kääntää tämän kauniin tervatun soutuveneensä talviteloille. Aivan kuin vene olisi odottanut siinä kuvaajaansa. Minä sitä sitten kuvasinkin runsaasti. Tässä muutamia otoksia.
 
 
 


 

 

Kotiseudullani vaalitaan selvästi perinteitä. Tällaista upeaa pistoaitaakin (tunnetaan myös nimellä riuku- tai risuaita) löytyi monta kymmentä metriä.

 
 

Borta bra, men hemma bäst!

Kotiin palasin lauantaina ja sunnuntaina aurinkokin pilkisteli pilvien raosta ja antoi toivoa valoisammasta ajasta. Sieltä se kevätkin joskus koittaa. Auringonvalo leikki ihanasti männynneulasten päissä olevilla vesipisaroilla.




Rannalla auringonvalo,  vesipisarat ja jäättömästä järvestä nouseva sumu loivat ihmeellisen autereen.  Aivan kuin olisimme jo pitkällä keväässä, huhtikuussa.


 
Rannan heinikkokin paljasti upean värityksensä.

 
 

Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi 

Kotia oli siis palautettava normaalitilaan, seinäkuusi sai siirtyä laatikkoon odottamaan ensi joulua ja tilalle laitoin äitini kutoman upean punamustan täkänän. Tosin jouluvaloja en vielä raaskinut laittaa laatikkoon. Tämä kuva paljastaa hyvin myös sisustusfilosofiani: täkänä on äidin perintöä, kynttilälampetti on mummolastani, pöytälamppu on kirpparilta, joulukuusi on tehty vanhasta kirjasta, etualan keinutuoli on mieheni suvulta peritty....paljon vanhaa ja käytettyä, silti kaikki niin kaunista yhdessä ja erikseen.
 



Asetelma kirjoituslipaston päällä sai vielä pitää poronsa ja peuransa sekä perhoskellonsa. Block-lamppukin valaisi hetkisen. Valoisaa arkea kaikille lukijoilleni!

tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden vaihtuessa

 
 
Ota kouraasi tuhkaa ja viskaa se tuuleen, pystytkö vielä keräämään sen uudelleen kouraasi? Puhalla veteen kupla ja estä se särkymästä. Käännä luoti takaisin lennosta ja tee eheäksi särkynyt astia. Ota takaisin sanottu sana tai eletty päivä.
 

Käske tuulen kääntyä ja meren asettua, kutsu vainaja elävien pariin ja pidä kiinni hänestä käsilläsi.


                                                      Et voi, et voi --

 
 
 

 
Siksi Hän sanoo: Mene ja tee elämäsi uudelleen. Mene ja tee elämäsi uudelleen.
                                                       
                                                                              Mika Waltari: Ilon ja surun kaupunki


      
Hiljaisuuden kuunteleminen on sitä, että antaa maan ja veden, puiden ja tuulien viestien kulkea lävitse. Kertoa sanomaa jota ei voi sanoiksi muuttaa.
                                                                                  
                                                                                   Rolf Edberg: Puiden varjo




Miksi maailma on näin kaunis, vaikka ihminen on yksin? -Että ihminen olisi vähemmän yksin.

                                                         Theodor Kallifatides: Kastanjapuun kylä


 
 
Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni!
 
T. Leena ja Urpo
 

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Vuosi vanha vaipuu hautaan....

 
Joulun viettomme sujui rattoisasti maaseudun rauhassa. Eikä sitä valkoista joulua sitten tullut. Aattosaunaan kävellessäni mieleeni tuli, että olipa juhannusaatto tai jouluaatto niin vettä sataa ja on kylmää, juhannuksena ei ole onneksi pimeää.

 
Hyvin oli taas saunamestari saunan lämmittänyt. Makoisat olivat löylyt. Saunomisen jälkeen söimme maukkaan jouluaterian ja availimme muutamat pakettimme.

Valkoista joulua emme saaneet viettää, mutta olipahan ainakin hyvä syy sytytellä kynttilöitä ja vetäytyä vällyjen väliin tai keskittyä seurusteluun vieraiden kanssa. Myös syksyn aikana kertyneitä tv-ohjelmien nauhoituksia tuli katseltua.


 
Herkuttelujen ja nukkumisen välissä kävelin joka päivä rantaan valokuvaamaan. Olen viettänyt Vanajaveden rannalla jo yli kymmenen joulua, mutta yhtenäkään jouluna ei ole järvi ollut vapaa. Nyt vietin rannalla useita tunteja tyrskyjä ihaillen.



 
Viimeisetkin jäät poukamastamme sulivat joulunpyhien aikana pois. Sentään muutaman upean jäätimantin sain ikuistetuksi.
 
 

Paljon muutakin kuvattavaa vanhasta pihapiiristä löytyi. Tämä japanilaistyylinen mänty viehätti minua erityisesti.




....ja nämä vanhat lastenvaunujen pyörät navetan raunioiden vieressä.


Vanhan vuoden viimeisiä päiviä vietän kotona lepäillen ja joululahja kirjoja lueskellen. Tapaamme ensi vuoden puolella, toivottavasti!


lauantai 21. joulukuuta 2013

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan...

 
Itkevä kuusi? Mihin se lumi taas katosi?
 
 


Tonttutanssit tanssittu ja tiedotteet jaettu. Upeasti lapset lauloivat Reippahasti käypi askeleet, Kolme yötä jouluun on, Joulupuu on rakennettu ja Enkeli taivaan.


 
Koulumme juhlasalia koristavat  joulujuhlassa kymmeniä vuosia vanhat silkkipaperilasimaalaukset. Jokunen vuosi sitten kuvataidekerhon oppilaat restauroivat nämä upeat kuvat opettajansa johdolla. Joulun aikaan salissa on juhlavalasitus, että ohikulkijoidenkin on mahdollista nauttia näistä taideteoksista koulun pihalta käsin.



                                                Rauhaa, vain rauhaa kellot ne soi...



 Tallin seimen luona kerran valvoo äiti lapsosen....

 
                                             Jouluntuoksua kotiin ja suu makeaksi.

 

 
Hyvää joulua kaikille lukijoilleni!
 
Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan....
 

tiistai 17. joulukuuta 2013

Vain valkeata joulua....

mielessäin ootan minä vain. Nyt näyttää pahasti siltä, että emme sellaista tänne Pirkanmaalle saa. Anoppini pitää sääpäiväkirjaa, josta on mukavaa lueskella muutaman vuoden takaista joulun säätiloista. Itse raportoin lähinnä kameralla. Pieni kävely raittiissa ulkoilmassa tekee hyvää kesken jouluvalmistelujen.

  
Jäkälän peittämä kuusen oksa todistakoon, että lunta ei ole yhtään. Onneksi myös jää on teiltä ja lenkkipoluilta lähes sulanut.


Maitohorsman kukinnon untuvahaituvat on myrskytuuli jo kauas lennättänyt. Kuuraa ja luntakaan ei maitohorsman tarvitse kannatella.




Entä jos värejä ei olisikaan?


 
Mustavalkokuvissa muodot tulevat korostuneesti esiin.

Villavaa. Makrokuvausta voi harrastaa parhaiten juuri harmaina päivinä. On vaan pidettävä luonnossa liikkuessa silmänsä auki, etteivät pienet yksityiskohdat ja värisävyt jää huomaamatta. Lienevätkö syysmaitikan siemeniä nämä.

 
Herkkää kauneutta.
 
 
Ettei aivan väritöntä oli, lopuksi kuvankäsittelyllä hempeäksi muokattu kuva.
 
Viikon päästä onkin sitten jouluaatto!
 

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

3. adventti, ihan kohta on joulu


Makeasti nukutun yön jälkeen jouluvalmistelut jatkuivat. Piparitaikina pois jääkaapista ja töihin. Pian kotimme täyttyi piparin tuoksusta. Kuvat puhukoot puolestaan.
.



 
 


Lopuksi pipareita, kukkia ja tähtiä sekä yksi erikoispipari pojalleni oli kolme purkillista. Yht'äkkiä aloin kaivata sinihomejuustoa ja glögiä. Taidan sen herkuttelun jättää kuitenkin jouluaatoksi.


Tuikkikaa oi joulun tähtöset...

Kotini joulusomistusta katsoessani huomasin, että tarvitsen vielä parit jouluvalot. Yhdet jouluvalot käytin korttitelineen somistukseen. Pieniä puisia pyykkipoikia en mistään löytänyt, isot saavat kelvata. Pysyvätpähän kortit varmasti paikallaan.:) Korttiteline on tehty vanhasta ikkunanpokasta, virittelin siihen juuttinarua ja teippasin takaosasta narun maalarinteipillä kiinni. Toivottavasti teippaus kestää korttien painon.

 
Huomenna koululaisten kanssa luvassa joulujuhlaohjelman harjoittelua ja reipasta lasten laulua.
 
Nyt taivaat avautuu, laulaa kuoro enkelten.
Maan ääriin kantautuu suuri ilouutinen:
Tulkaa kaikki nyt laulamaan...
 
 
 
 

lauantai 14. joulukuuta 2013

Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, sitäkö joulu on?

Tänään kiirehdin auringon noustessa lenkille. Mikäpä oli taas lenkkeilessä upeassa aamuruskossa järvenrannalla pikkupakkasessa.
 Tämän lenkkipolkuni varrella olevan talventörröttäjän olen ikuistanut useita kertoja, tänään aamuaurinko teki siitä purppuransävyisen.


Koko taivaanranta hehkui keltaisen ja oranssin sävyisenä. Vesisade oli sulattanut jäältä lumet ja myrsky tuiskuttanut loputkin pois.


Tässä lenkkikaverin Urpo-herra punaisessa talvitakissaan.


                               Lauantaina Sunnuntailla

Tänään oli leivontapäivä. Tavoitteena oli tehdä jouluksi karjalanpiirakoita aviomieheni kanssa ja piparitarpeetkin olivat odottaneet kaapissa muutaman päivän.


Tästä se sitten alkoi urakka: Sunnuntai ja Sunnuntai sekä piirakkapulikka.


Viisikymmentä karjalanpiirakkaa syntyi suitsait sukkelaan yhdessä tehden. Mieheni ajeli riitävän ohuet kakkarat ja minä levitin puuron, ummistelin piirakat ja paistoin. Voitelen piirakat vasta juuri ennen ruokailua perinteisesti voi-vesi-suola -seoksella. Äitini lapsuudestani saakka jakamat opit ovat olleet korvaamattomia, tuskin näitä muutoin tulisi tehtyä.

                                Piparin tuoksua, tonttujen juoksua...


Sitten piparitaikinan tekoon, ohjeen joulupipareihini olen saanut anopiltani. Pian keittiössäni tuoksui neilikalta, inkivääriltä, kanelilta ja siirapilta. Tuli tunne, että pianhan on joulu.


Leivontamargariini sai korvata voin, notkeus ja helppo käsiteltävyys ovat huomattavia etuja. Joulupiparitaikina tehdään tietysti punaisessa kulhossa.
 


Taikinan sekoituksessa tulee upeita sävyjä, tuoksuja ja tunteita.


Lopuksi taikina saa jäähtyä jääkaapissa ainakin yhden yön...toivottavasti piparitaikinahiiri ei syö kaikkea, että saamme täksikin jouluksi pipareita.

Ja lopuksi: Kyllä, piparintuoksu kuuluu ehdottomasti jouluuni. Piparintuoksua sinullekin!