Kirja kodin tuunaajalle ja kierrättäjälle

Olen aina tehnyt mielelläni käsitöitä. Kun vaatekaapistani alkoi pursuta villapaitoja, -takkeja ja -sukkia, eivätkä sukulaiset ja tuttavatkaan enää tarvinneet neulomuksiani siirryin tekemään kodintekstiilejä. Kotiini oli myös kertynyt vuosien myötä sekalainen sarja vanhoja, toiset paremmassa ja toiset huonommassa kunnossa olevia, huonekaluja ja muuta 'törkyä'.  Huonekaluilla oli tunnearvoa ja en raaskinut heittää niitä menemään, enkä myydä kirppiksellä. Kotini sisustus alkoi näyttää sekalaiselta ja hyvin erikoiselta,  ei ollenkaan niin tyylikkäältä kuin halusin. Kun tuohon soppaan lisäsi vielä suuren tukun sisustuslehtiä ja niistä saamiani ideoita, alkoi kotini näyttää aikamoiselta! Tarvittiin joku roti ja järjestys, koska visuaalista silmääni ei sellainen miellyttänyt. Siivouskin oli hankalaa, kun tavaraa oli siellä täällä!

Itse sain hyviä vinkkejä huonekalukaaoksen ja vanhojen tavaroiden tuunaukseen  Anna Örnbergin kirjasta Ideoi ja toteuta kotoisa maalaistyyli, WSOY 2012.

En pidä itseäni maalaistyylin rakastajana, koska en pidä pitsistä, röyhelöistä, enkä erityisesti hempeästä valkoisuudestakaan. Jokin tuossa tyylissä kuitenkin viehättää. Juureni ovat  maalla ja jo äidinmaidosta olen saanut rakkauden räsymattoihin, villasukkiin ja puuvillalakanoihin . Isäni on nuoresta asti nikkaroinut  erillaisia huonekaluja ja remontoinut kotiamme, rakentanut kaksi taloa, tietääkseni. Hän on  ollut ties kuinka monella rakennuksella muuten mukana.

Kirjansa johdantokappaleessa Örnberg kirjoittaa: Me maalaisromantikot rakastamme myös aidosti vanhoja esineitä. Kirpputorien ja antiikkiliikkeiden nuuskiminen on lempipuuhiamme. Tulemme autuaan onnelliseksi löytäessämme yksinkertaisia, vanhoja käyttötavaroita ja outoja erikoisuuksia, joiden peltipinta on lommoinen, reunat hapsullisia tai maali rapistunut. Voisi jopa väittää, että me, joiden intohimona on maalaistyylinen sisustus, emme mittaa sisustuksen arvoa rahassa. Arvon määrittävät se sijaan huonekalujen ja esineiden luoma tunnelma ja atmosfääri. Yhdistämme ennakkoluulottomasti kallista halpaan, uutta vanhaan, raikasta ja hienostunutta rapistuneeseen ja kuluneeseen. (s. 4). Viime vuosina minusta on tullut juuri kuvailun mukainen vanhojen esineiden rakastaja, olen käyttänyt myös rohkeasti värejä. Nyt olen kuitenkin siirtymässä mustaan ja valkoiseen.

Maalaistyylin voi toteuttaa sisutuksessa melko edullisesti. Tosin rahaakin saa kulumaan, jos haluaa kaiken jo valmiiksi muokattuna ja siistittynä: maalaistyylisiä sisutuskauppoja Suomi on pullollaan. Edullisen maalaistyylin ehtona on se, että uskaltaa tarttua maalipensseliin, virkkuukoukkuun, liimapistooliin ja hiomapaperiin. Kokeneilta tekijöiltä voi kysyä aina neuvoa,ja toisaalta maalaityyliin kuuluu tietty rosoisuus, ei kaiken tarvitsekaan olla täydellisesti puunattua!

Kirjassa on runsaasti erillaisia ohjeita maalarille, patinoijalle, ompelijalle, punojalle ja arkartelijalle. Itse olen toteuttanut kirjan ohjeilla soveltaen valaisimia ja erilaisia maalausprojekteja.

Suosikki ohjeeni on tämä kangassuikaleista tehty balleriinavarjostin.  Ole tuunannut useita varjostimia tuolla tavalla, ja kirppiksiltä on lähtenytkin mukaani vanhoja lampunvarjostimia runsaasti.  Mustaa väriä en ole kokeillut, mutta senkin teen joskus. Ohjeessa sanotaan, että suikaleita kannattaa laittaa kolme kerrosta. Itse laitoin vain yhden kerroksen ja valo suodattuu todella kauniisti varjostimen läpi. Kankaina käytin vanhaa puuvillalakanaa ja organzaverhoa ja nätti tuli. Nämä kankaat eivät ole palosuojattuja ja onkin hyvä muistaa, että varjostimen halkaisijan on oltava riittävän suuri, ettei  kangas pääse kuumumaan. Tavallinen hehkulamppu ei kuumene kovasti, mutta halogeenilamppuun ei missään nimessä tälläistä varjostinta saa laittaa!

Vanha likainen ja pölyinen jalkalamppu sai uuden elämän. Jalka on maalattu korkekiiltoisella mustalla ja varjostimessa on yksi kerros puuvilla ja organzasuilakeita.

Toinen suosikkiohjeeni on ruutumaalausohje.

Sivulta 135 alkava ohje vinoneliöiden maalaamisesta innotti minut kokeilemaan shakkiruutukuviota Sotkan mäntyiseen lipastoon. Jälleen  olen soveltanut ohjetta mieleni mukaan. Maalina käytin Tikkurilan Helmi-kalustemaaleja, kiitävää mustaa ja himmeämpää valkoista. Lopputulos on mielestäni ihan ok, vaikka maalarimestari ei varmaan samaa sanoisi.

Samalla periaatteella maalasin mieheni mummolan aitasta löytyneet himoitsemani puutikkaat.

Ennen maalausta pesin tikkaat perusteellisesti ja vain pahimmat maalikokkareet hioin käsin pois. Sisustuksessa tikkaat vielä hakevat paikkaansa, koska ne tarvitsevat tilaa ympärilleen.

 Kirjassa on paljon muitakin mukavia ohjeita kirpparitavaroiden uudistamiseen. Seuraavaksi koitankin saada seinälle hopeatarjotinkokeilman. Pitäisi vaan saada porattua reiät koukkuja varten. Monta muutakin kivaa juttua odottaa vielä paikkaansa kodissani.

Suosittelen Ideoi ja toteuta kotoisa maalaistyyli -kirjaa kaikille käsillään tekeville sisustajille ja myös niille, joita maalaistyyli ei innosta. Kirjassa on mielestäni uusia ja rohkeita ideoita myös modernia tyyliä rakastaville sisustajille. Luovuutta peliin!